When all's gone and can't be replaced...
Tänään oon J:n ansiosta miettinyt paljon mun menneisyyttä.
Se sanoi mulle muutaman niin lämpimän sanan, että ne ei tuu unohtumaan.
Mä toivoisin että sillä olisi edes jonkinlainen käsitys siitä, kuinka tärkeä se on mulle.
Se on pitänyt mua elossa nyt vuoden.
Menneisyydessä on niin paljon asioita, joita mä en saa tekemättömäksi vaikka kuinka haluaisin.
Mä kadun niin montaa asiaa.
Ne on ollut liian isoja asioita.
Miten mä oon voinut pilata elämäni tällä lailla?
"Älä anna menneisyytesi määritellä tulevaisuuttasi"- sanonta sopis tähän kohtaan jos en toimis täysin sitä sanomaa vastaan.
Mä en anna anteeksi itselleni niitä juttuja mitä oon tehnyt.
Jos ne jotenkin maagisesti häviäis ajan myötä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Elkää vihatko.