perjantai 30. marraskuuta 2012

When you love someone but it goes to waste...


Mä toivoin ihan hirveästi.
Mä toivoin, että se auto suistuu tieltä-
että mä kuolen.
Mutta sitä ei tapahtunut,
tässä mä vieläkin itken säälittävänä
idioottina joka ei osaa olla terve.
Mua oksettaa oma itseni.
Kuinkakohan syvälle terä
 menee tällä kertaa?
Miksi mun psykologi on kipeä?
Mä. En. Jaksa.
Sen mä tiedän paremmin,
kun mitään. 
Mua väsyttää tää elämä-
eikä tätä voi sanoa elämäksi.
Tää on ihmiskunnan
varojen tuhlausta,
saatana.
Mä en jaksa yrittää enää.



NIGHTMARES NO LONGER WAIT FOR SLEEP.

lauantai 24. marraskuuta 2012

Tyhjää


Eikä musta tunnu siltä,
 että jaksaisin taistella sitä vastaan tänään.
En mä enää...
Haluun vaan pois

I'll never be good enough for myself




We’re all whole
until someone comes
and breaks us apart.


Sattuu niin paljon. 
Ranne vuotaa yhä 
ja reiden haavat on varmaan tulehtuneet.
Mutta se ei oo mitään siihen verrattuna,
miltä sisällä tuntuu.
Mun silmäkulma on tosi kipeä
jatkuvasti putoavien kyyneleiden
takia.
Tänä iltana mä en enää jaksaisi.
Tekee mieli kirjoittaa
viimeinen kirje.
Ehkä teen sen.

lauantai 3. marraskuuta 2012


Mä en jaksanut enää. Mä sorruin ja viilsin.

Cause we all need a reason, a reason just to stay


When all's gone and can't be replaced...

Tänään oon J:n ansiosta miettinyt paljon mun menneisyyttä.
Se sanoi mulle muutaman niin lämpimän sanan, että ne ei tuu unohtumaan.
Mä toivoisin että sillä olisi edes jonkinlainen käsitys siitä, kuinka tärkeä se on mulle.
Se on pitänyt mua elossa nyt vuoden. 

Menneisyydessä on niin paljon asioita, joita mä en saa tekemättömäksi vaikka kuinka haluaisin.
Mä kadun niin montaa asiaa. 
Ne on ollut liian isoja asioita.
Miten mä oon voinut pilata elämäni tällä lailla?
"Älä anna menneisyytesi määritellä tulevaisuuttasi"- sanonta sopis tähän kohtaan jos en toimis täysin sitä sanomaa vastaan. 
Mä en anna anteeksi itselleni niitä juttuja mitä oon tehnyt.
Jos ne jotenkin maagisesti häviäis ajan myötä...