Miksi mulla on niin vähän voimaa kestää ihmissuhdeongelmat?
Heti kun tulee vähänkin erimielisyyttä jonkun kanssa, mä itken yöt putkeen enkä nuku enää.
Mä en mieti muuta kuin sitä riitaa ja itseni poistamista. Olemassaoloni poistamista.
Ehkä mä vaan pelkään. Jos mun välit katkeaisivat mun parhaaseen ystävään, mun enkeliin, mä en eläisi enää.
Koska ilman sitä mä en elä.
Onko parempi sitten pitää etäisyyttä ettei riitoja vaan tulis?
Mä haluisin vaan pyytää anteeksi kaikilta.
Oon epäonnistunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Elkää vihatko.