This endless sorrow...

Mä vihaan liikaa.

Eniten mä olen vihainen mun isälle. 

Mä olen vihainen tavasta, jolla se on ollut mulle "isä". 

Mä en ikinä sano sitä sille, koska mä pelkään sitä ihan helvetisti. 

Jollekin muulle se voisi olla ihan hyvä isä. Mulle tää on aina ollut liian rankkaa, mä tiedän että sillä on ihan omat huonot tapansa ja luonteenpiirteensä mutta se ei rakasta mua tarpeeksi. Ainakin se käyttäytyy

täysin päinvastaisesti. 

Voi kunpa se tietäis, mitä se on aiheuttanut..

This hate that you gave me keeps saying the same thing

Mun viime viikonloppu oli yhtä helvettiä. 

Tää päivä oli hyvä mutta olis mun pitänyt osata arvata tää illan pohjafiilis..

Viime viikonloppuna tapahtui jotain, yksi keskustelu. Se sai mut ihan helvetin alas.

Mä itkin, mä mietin koko viikonlopun mitä teen itselleni.Tapoja päästä tästä tilanteesta pois... 

Sunnuntaina istuin yli kaksi tuntia pihalla yksin vaan ja itkin. Mulla ei oo ikinä tullut niin syvää, selkeätä masennuksen aiheuttamaa reaktiota. Mä vaan tuijotin ja itkin. 

Nyt tekisin saman jos voisin... Kello on niin paljon et en voi lähteä mihinkään ilman et porukat huomaa.. 

Ahistaa.

Mä pelkään olla kaksin itseni kanssa. Oon itselleni vaarallinen.