Tosiaanko ihmiset luulee, että mä unohdan? Että mä edes pystyisin unohtamaan?
Viikko hiljaisuutta.
Asioita on tapahtunut, se vaan ei tiedä niistä.
Koska mä en puhu sen kanssa.
Sillä mä en jaksa enää.
Mä en jaksaisi ponnistella yhtään enää.
Sillä mä en jaksa enää.
Mä en jaksaisi kertoa samoja asioita sadatta kertaa.
Mutta mun on ehkä pakko. En vaan tiedä, miten.
Seronil estää mua vieläkin itkemästä.
Koulussa kyllä itkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Elkää vihatko.