Mä en pysty olemaan onnellinen.
Mutta se, mitä mä tänään tajusin, se vie mut vaan syvemmälle epätoivoon.
Tajusin nimittäin, että mun oma onnellisuuteni riippuu musta. Mun pitäisi tehdä päätös olla onnellinen- mutta miten se tehdään? Mä en uskalla irrottautua tästä sairaudesta.
Tää on kuin elinkautinen... kun pääsee vapaaksi, mitä silloin on vankilan ulkopuolella? Mitä on jäänyt jäljelle? Mitä musta itsestäni on jäänyt jäljelle? Mä en ole mitään ilman masennusta, se on kaikki. Se on vallannut mun pään ja mun sydämen. Mä en tunne enää käsitettä onnellisuus.
Mitä on, kun herää aamulla, ja voi todeta hymyillen olevansa onnellinen? Mitä on onni?
Mitä mulla enää on? Mä olen rikkonut itseäni liikaa. Mä olen rikkonut ympäriltäni liikaa. Jos mä kuolisin, aiheuttaisinko enemmän haittaa, kuin mitä mä jo nyt aiheutan muille?
Miksi mä en uskalla tehdä sitä viiltoa? Mua sattuu jo nyt niin paljon sisälle, että se ei voi tuntua missään.
Voi kunpa mä en olisi koskaan syntynytkään.
Voi kulta pieni, ethän nyt tee mitään lopullista. Täällä samasta sairaudesta kärsivä, tiedän mitä se on. Voimia! <3
VastaaPoista;___; kiitos <3
Poista