sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Words


Miten mä pystyin olemaan näin tyhmä? Stressi tulee taas, seinät kaatuu päälle.
Ties kuinka monta koetta ensi viikolla ja mä nukuin yhteen. YHTEEN. Se tarkoittaa, etten nuku ensi yönä ollenkaan.
 Huomenna liikuntaa, ei innosta yhtään. Mä vihaan sitä. Vihaan sitä huonommuudentunnetta jota saan siitä. Mulla on liikunnasta todistuksessa 8 mutta mä olen huono juoksussa. Pitkissä matkoissa. Huomenna mä joudun menemään juoksemaan heti aamusta, ihmisten kanssa joita mä en jaksa ilman sitä yhtä. Ja se ei tule olemaan koulussa... Miten ihminen voi kerätä voimia tulevaisuutta varten?

Mun pitäisi jaksaa ensi viikko koulussa, kotona, kaikkialla. Miten mun pitäisi kestää se? Yksin? Tulis jo se yksi takaisin sieltä ulkomailta...Haluan vaan halata sitä ja varmistaa että sillä on kaikki hyvin. Haluan kertoa sille, että ilman sitä mulla ei ole mikään hyvin. Että arki tuntuu entistä raskaammalta ilman sitä. Että tunnen kaiken tän tuskan vahvempana ilman sitä. Mutta mun pitää odottaa vielä viikko, enkä mä jaksa. Se on ollut poissa vasta jotain kolme päivää...

Ja nyt mun pitäisi lukea. Kaikki mitä mun elämässä on viime aikoina tapahtunut, kaikki se, huonontaa mun motivaatiota. Mua ei jaksa kiinnostaa mitkään matikankokeet. Haluan siitä hyvän arvosanan, mutta mua ei kiinnosta vittuakaan lukea. Yrittää pärjätä, kun se menee kuitenkin huonosti. Tiedän, että tuun mahdollisesti itkemään taas koko päivän kun saan sen kokeen. Ne kaikki ensi viikon kokeet.


Haluun nukkua ensi viikon ohi. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Elkää vihatko.