Toinen kerta kun mä kirjoitan tänään. Miksi mulla on aikaa tähän? Mä en jaksa tehdä mitään muuta.
Sain vähän aikaa sitten psykologilta tällaisen paperin. Mulla ei oo tarpeeksi asennetta tai halua näihin asioihin- miksi mä yrittäisin teeskennellä itselleni olevani positiivinen ja iloita kaikista pienimmistäkin asioista kun kaikki tuntuu negatiiviselta? Pienet asiat voi saada mut iloiseksi, ei onnelliseksi. Samoiten mulla on joskus iloisia päiviä, ei koskaan onnellisia. Mua muutenkin jotenkin inhottaa ajatus sellaisesta täydellisen positiivisesta elämänasenteesta.
Vaikeinta mulle on toi "Hakeudu toisten seuraan". Mä oon niin hemmetin väsynyt, mä en jaksa sellaisia ihmisiä, jotka eivät mua ymmärrä. Mulla on tasan yksi ihminen jonka uskon ymmärtävän miltä musta tuntuu.
Jos haluaisin oikeesti auttaa itseäni, mä muuttaisin mun asennetta mutta mä menen sieltä mistä aita on matalin. Pelkään sitä, millainen mä olen ilman masennusta. En muista sitä onnellista itteäni, koska sen katoamisesta on niin paljon aikaa. Pelkään palaamista vanhaan, pelkään että mä muutun. Mä pelkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Elkää vihatko.